Pihatto - jos hevonen saisi valita
Johanna Viitanen

Tervetuloa pihattoon

Pihatto herättää tunteita - puolesta ja vastaan. Mielipiteet syntyvät nähdyistä paikoista, tavatuista hevosista, mediasta, kuulopu- heista, ennakkoluuloista ja tottumuksista. Onneksi niihin vaikuttavat myös omat kokemukset ja tutkimuksista saadut tiedot.


Mallikappaleet nyt poistohintaan

 

Näytevarastokirjat edullisesti, kansissa voi olla naarmuja (himmeitä) tai hintalappu. 

Pihatto - jos hevonen saisi valita kertoo tärkeistä perusasioista. Millainen eläin sopii pihattoon? Miksi hevonen voi hyvin laumassa ja ulkoillessaan vapaasti? Mikä on hyvä pihatto? Entä miten laumaa, tarhaa ja tiloja kannattaa hoitaa?

Teos kuvaa yksityiskohtia aina ulkotarhasta ruokintaan ja hoitotiloista liikuntaan. Punaisena lankana kulkee itse hevonen, jonka elämässä tärkeintä ovat muut hevoset.

Kirja nojaa tutkimustietoon käydessään läpi pihaton perustelut, toteutuksen ja vaihtoehdot. Teksti purkaa kriittisesti ennakkoluuloja ja myyttejä. Pihatto esimerkiksi harvoin vähentää työtä, vapaa ulkoilu ei ole eläinrääkkäystä, ja unelma hevosenpidon "luonnollisuudesta" osoittautuu pulmallisemmaksi kuin luulet.

Pihatto - jos hevonen saisi valita sopii kaikille hevosen hyvinvoinnista kiinnostuneille. Voit olla innostunut tai epäilevä, vannoutunut pihattofani tai harrastaja, joka pohtii tuntihevosten oloja. Tutkimustiedon lisäksi kirja tarjoaa ainutlaatuista hiljaista tietoa, jota et löydä säädöksistä etkä virallisista oppaista.

ISBN 978-952-6656-01-4, sivumäärä 192 sivua.

KL 67.41, painettu Suomessa, pehmytkantinen, suositushinta 32,80eur sis. alv 10 %. Tilaukseen lisätään toimituskulut 6,00eur.

Teos kuvaa yksityiskohtia aina ulkotarhasta ruokintaan ja hoitotiloista liikuntaan. 

Teos kuvaa yksityiskohtia aina ulkotarhasta ruokintaan ja hoitotiloista liikuntaan. Punaisena lankana kulkee itse hevonen, jonka elämässä tärkeintä ovat muut hevoset. 

Pihatto - jos hevonen saisi valita kertoo tärkeistä perusasioista. Millainen eläin sopii pihattoon? Miksi hevonen voi hyvin laumassa ja ulkoillessaan vapaasti? Mikä on hyvä pihatto? Entä miten laumaa, tarhaa ja tiloja kannattaa hoitaa?

Kirja nojaa tutkimustietoon käydessään läpi pihaton perustelut, toteutuksen ja vaihtoehdot. Teksti purkaa kriittisesti ennakkoluuloja ja myyttejä. Pihatto esimerkiksi harvoin vähentää työtä, vapaa ulkoilu ei ole eläinrääkkäystä, ja unelma hevosenpidon "luonnollisuudesta" osoittautuu pulmallisemmaksi kuin luulet. 

Pihatto - jos hevonen saisi valita sopii kaikille hevosen hyvinvoinnista kiinnostuneille. Voit olla innostunut tai epäilevä, vannoutunut pihattofani tai harrastaja, joka pohtii tuntihevosten oloja. Tutkimustiedon lisäksi kirja tarjoaa ainutlaatuista hiljaista tietoa, jota et löydä säädöksistä etkä virallisista oppaista.

ISBN 978-952-6656-01-4, sivumäärä 192 sivua.

KL 67.41, painettu Suomessa, pehmytkantinen, suositushinta 32,80eur sis. alv 10 %. Tilaukseen lisätään toimituskulut 6,00eur.

Johanna Viitanen (s. 1975) on hevostalouteen, luontoon ja luonnontieteisiin erikoistunut kirjailija Kanta-Hämeestä. Hänen aiempaan tuotantoonsa kuuluu tietokirjoja, romaani, lyriikkaa ja lastenkirjoja. Tekijä hoitaa pihattohevosia omalla tilallaan, ja pihatot ovat tulleet tutuiksi myös maatalouslomittajana. Tähän teokseen hän on kerännyt arvokasta tietoa muiltakin pihatonpitäjiltä.

Ote kirjan sivulta 111

 


Heinä - kallista haaskattavaksi

Karkearehu on hevosenpidon suurimpia menoja. Heinä tarvitseekin arvoisensa säilytystilat, jotta arvokas rehu ei pilaannu.

Heinää ja kuivikkeita ei pääsääntöisesti voi varastoida eläinten ilmatilaan. Tallin ihanteellinen ilmankosteus on 50-70 prosenttia; tätä kuivemmassa pöly lisääntyy ja eläinten limakalvot kuivuvat liikaa. 74 Hevosille sopiva ilmankosteus homehduttaa heinän nopeasti. Kuiva heinä tarvitseekin ehdottoman tiiviin varaston. Se säilyy parhaiten seiniin ja kattoon asti täytetyssä tilassa, johon ei jää turhia rakoja. Paaleja ei kasata kuormalavoille, sillä ilmankosteus homehduttaa ne altapäin. Myöskään suola ei kuulu nykymenetelmin korjattuun heinään.

Heinä imee kosteutta puusta ja lautojen raoista, joten rehuvaraston seinä tarvitsee kosteussulun. Paksu ja tilkitty hirsiseinä saattaa toimia ilmankin. Yksinkertaisen laudoituksen voi muovittaa, mutta kosteussuluksi käyvät myös olkipaalit. Betonilattialla rehu pitää suojata hyvin altapäin.

Olki kestää ilmankosteutta paremmin kuin heinä, mutta sitäkään ei voi varastoida hevosten ilmatilaan, koska paaleista leviää homeitiöitä. Talli-ilma ei sovi myöskään väki- ja lisärehuille. Ne kuuluvat pihatossakin rehuhuoneen tynnyreihin, laareihin tai laatikoihin.

Muoviin kääritty säilöheinä säilyy ulkona tietyin edellytyksin. Paalivarastoksi käy kuiva, tasainen alue, jossa ei kasva mitään. Paras pohja on betonia, asfalttia tai tiiviiksi jyrättyä hiekkaa. Soraa kannattaa välttää, sillä isoimmat rakeet puhkovat muoveja. Nurmipohja ei sovi paaleille, koska vesimyyrät voivat kaivautua rehuun. Paalit pitää suojata muiltakin eläimiltä. Varsinkin linnut ja jäniseläimet ovat kunnostautuneet säilöheinän pilaajina, mutta tallikissatkin rei'ittävät muoveja kiipeillessään pinon päällä.

Säilöheinä säilyy parhaiten varjossa ja tuulensuojassa. Rehu ei jäädy kauttaaltaan, kun se sisältää vähintään 55 prosenttia kuiva-ainetta. Koko paali jäätyy, kun kuiva-aineen osuus laskee 50 prosenttiin tai sen alle. Hyvin kosteat rehupaalit tarvitsevat enemmän säilytystilaa kuin kuivat, koska ne tiivistyvät säilytyksen aikana eivätkä sovi korkeisiin pinoihin sortumavaaran vuoksi.